Sirkusakrobatiaa aikuisharrastajan silmin. Kuinka hyväksi aikuisiällä aloitetussa harrastuksessa voi kehittyä?

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Kuvakooste keväästä

Mulla on jäänyt hirmuisesti kuvia koneelle, joita ei ole tullut julkaistua täällä, joten laitan tähän nyt rimpsun kaikkea, mitä on tullut tehtyä viime kuukausina. Niin saanpahan nää jämäkuvatkin hyödynnettyä. :)
 

Kässäriharjoituksia seinää vasten. Käytännössä kiipeän tuonne ylös jaloilla seinää pitkin, jonka jälkeen kävelen käsillä lähemmäs seinää. Aluksi en uskaltanut mennä tätä alkua lähemmäs, mut nykyään uskaltaudun jo ihan seinän viereen. Tarkoitus olisi, että vartalo on ihan suorassa linjassa ja selkä suorana. Mulla selkä jää kuitenkin väkisinkin notkolle, koska mun luusto on sen mallinen, että voin olla joko jalat suorana ja selkä notkolla tai selkä suorana ja jalat eteenpäin. Lantioni siis kääntyy eteenpäin kun suoristan selän, enkä voi sille mitään, se on rakennevika. Voin ehkä ajan kanssa saada sitä hieman suoremmaksi, kun lihakset ja liikkuvuus kehittyy, mutta on hyväksyttävä se, että täysin suoraksi sitä en koskaan tule saamaan.

Harjoittelen kässäriä usein niin, että yritän ensin pari-kolme kertaa seinää vasten pysyä niin pitkään kuin jaksan. Se kehittää hyvin lihaksia ja kehonhallintaa. Tämän jälkeen jatkan harjoitusta ilman seinää. Siinä mulla on kumminkin vielä aika paljon tekemistä, sillä vaikka saan jalat ylös, en pysy siellä kuin pari sekuntia.


Vaakaharjoituksia Iidan kanssa. Nää on tosi kivoja. Käytännössä kun molemmat uskaltaa nojata kunnolla taakse, tuossa pysyy hyvin. Alkuun nämä tuntui haastavammalta, mutta nykyään onnistuu kuin vettä vaan. Tai riippuu toki parista. Mut ainakin Iidan kanssa me ollaan kyllä sellainen vaakatehokaksikko. :D


Tämä variaatio on ihan hauska. Huomaan vaan usein, kun mulla on niin pitkä selkä suhteessa jalkojen pituuteen, että pohjan pitää uskaltaa nojata tosi paljon taakse. Muuten kädet irroittaessa käy noin, etten pysty nojaamaan taakse, koska tasapaino kärsii. Tarkoitus on siis, että ilman käsiäkin pystyisin olemaan tuossa samassa asennossa kuin käsistä kiinni pitäessä - vartalo suorassa.


Taru ja Jussi näyttää Titanic-variaation. :)


Kolmen henkilön vaaka. Myös tässä tarvitsee nojata sekä edessä että takana olevan, ja keskimmäinen on vaan tukipilarina. Käytännössä tuo pohja pystyy kävelemään ja tasapaino pysyy - ellei jompi kumpi kyydissä olevista lakkaa nojaamasta. :D


Jukan kanssa testailtiin tällaista. Tälle on olemassa nimi, jota en vaan muista (joku viisaampi vois vinkata jos tietää). Ei ole kovin vaikea tehdä, voin joskus laittaa kuvia välivaiheista tai vaikkapa videota, miten tuonne mennään. Lentäjällehän tuo on helppo, kun ei tarvii muuta kuin jäkittää paikallaan. Pohja hoitaa tasapainoittelun.



Jotain pelleilyä kankailla. Olin just oppinut tekemään nilkkalukon, eli tuon solmun näköisen jutun jalassa. Joten pitihän sitä poseerata vähän kameralle. Ainoa vaan, että tajusin jälkeen päin tehneeni sen nilkkalukon hieman väärin, mut mitäs pienistä. Pysyi se silti kiinni :D



Trampoliini on kiva kapistus. Tramppailusta voisi laittaa enemmänkin kuvia, mutta noista pompuista on yleensä hankala saada tarkkoja valokuvia. Ja olen trampalla vielä tosi huono, mut joku päivä voisin silti laitella vaikka videota jostain höntsäilystä.

Lopuksi vielä pari kuvaa siitä, kuinka tästä akroilusta on tullut elämäntapa. Huomaan, että missä tahansa liikunkin, tekisi mieli mennä kokeilemaan jotain temppuja milloin kiipeilytelineelle, milloin aidalle, milloin pöydänkulmalle. Joskus myös työpäivän aikana tekee mieli temppuilla, vaikkapa nojatuolin kanssa. ;)


Energistä alkavaa viikkoa kaikille! <3


tiistai 19. huhtikuuta 2016

Akroilua aurinkorannikolla

Hola!

Vietin tuossa kuukauden verran sairaslomaa ja sen jälkeen reissailin vähän Espanjassa, joten blogeilu on saanut jäädä hetkeksi sivuun. Mutta nyt ollaan taas puikoissa, enkä meinannut malttaa odottaa, että pääsen laittamaan meidän rantahöntsäily-kuvia blogiin! Vietimme siis isolla porukalla viikon Fuengirolassa pääsiäisen tienoilla, ja mukana oli myös muutama akroileva ystäväni. Ja pitihän sitä testata, miten aurinkorannikon rantahiekka toimii alustana akrobatialle ja maisemat sen taustana. (Maisemat toimivat hyvinkin, mutta hiekka oli kyllä vähän hankala alusta :D)

Päälläseisonta oli yllättävän haastavaa huteralla rantahiekalla.
Juuri kaatumaisillaan oleva käsilläseisonta. Mukavasti mutkalla. :D
Kässäreitä oli kiva tehdä, kun ei haitannut vaikka kaatuu yli, hiekalle oli
pehmeää laskeutua.

Kaveri-kässäri :)
Sitten vähän pariakroilua. Lentokone...
Sammakko. (kyllä, urheilijallakin voi olla pömppis :D)
Tuoli. Ja vapauden tunne tuulen tuivertaessa kasvoille. :D
Joku hämmentävä kuva, jossa yritettiin päästä isoon kynttilään.
Yritykseksi tuolla kertaa jäi, kun hiekka-alusta toi haasteita.

Parivaaka.

Päälläseisontaa Jussin päällä (Taru varmistamassa, etten putoa).

 Että tällaista hubaa. Eikä tässä vielä kaikki tein meidän akroilusta myös videon!


 Enjoy! ;)

torstai 18. helmikuuta 2016

Hartioille seisomaan

Kiitos kuvaajalle! :)

Tänään ilon aiheenani on hartioilla seisonta. Se menee kerta kerralta paremmin, vaikka kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, olen hieman polvet koukussa. Asennossa on siis vielä hieman hiomista, tavoite olisi päästä suoraksi. Siihen vaikuttaa kuitenkin aika moni asia, kuten esim. se miten jalat asettuvat tuossa olkapäillä. Jos varpaat tai kantapäät ovat liian alhaalla, se vaikeuttaa asentoa.

Vielä olisi siis parannettavaa, mutta olen iloinen, että ylipäätään rohkenen mennä tuonne ylös. Sinänsä se ei ole koskaan rohkeuskysymys ollutkaan, olenhan entisenä (huom. entisenä, lopetin lajin taas, kerron siitä joskus lisää) cheerleaderina seissyt ennenkin hartioilla. Se on kuitenkin siinä mielessä eri asia, että se tehdään kengät jalassa ja usein se on osana pyramidia, jolloin saa tukea kaverista. Ilman kenkiä tasapainon löytäminen on huomattavasti vaikeampaa. Mun on joskus vaikeaa muistaa, että pariakrobatiassa jutut tehdään eri tavalla kuin cheerleadingissä, kun näitä yhtäläisyyksiä muuten kuitenkin aika paljon on. Esim. nousu- ja laskeutumistavat joihinkin juttuihin on ihan erilaiset. Toisaalta, onhan se rikkaus kun tietää, mitä eri tapoja on.

Normaalisti hartioille noustaan seisomaan niin, että pohja koukistaa polvet ja menee ns. gorilla-asentoon. Lentäjä kiipeää käyttäen pohjan nivusia portaana, voin tehdä tästä joskus oman kuvasarjan. Arttu kuitenkin ehdotti vaihtoehtoista tapaa, joka saatiin napattua kuviksi. Tähän seuraavaan juttuun vaaditaan tosi voimakas pohja, itselläni ei olisi toivoakaan toimia pohjana tässä.


Pohja asettuu lattialle vatsalleen ja lentäjä käy seisomaan alaselän päälle. Lentäjä kyykistyy ja ottaa pohjaa hartioista kiinni. Pohja lähtee nousemaan hitaasti ylös. Tässä on tärkeää, että lentäjä seisoo oikeassa kohdassa, jolloin paino tulee suoraan jalkojen päälle (eikä selkärankaan). 


Kun pohja on noussut tarpeeksi ylös, lentäjä voi ottaa häntä käsistä kiinni ja lähteä nousemaan hartioille.


Lopulta pohja siirtää kätensä lentäjän pohkeisiin tukemaan ja tukee lentäjän jalkoja myös päällään.


Lentäjän pitäisi suoristaa itsensä, mutta mulla oli tässä jalat liian edessä ja siksi en saanut itseäni suoristettua. Ehkäpä vielä joskus opin laittamaan ensi yrittämällä jalat oikeaan kohtaan. :D

Kuten näistäkin kuvista saattaa huomata, mulla on aika erikoinen selkä. Siinä on voimakas notko ja skolioosi, ja se aika usein tuo haasteita tekemiseen. Käytännössä eteenpäin kumartuessa alaselän notko pysyy notkona tai on parhaimmillaankin suora, ja siksi keskiselästä ylöspäin pyöristyy senkin edestä. Itse asiassa keskiselän kohdalta selkäranka tekee mutkan ulospäin, joka tekee melkeinpä mahdottomaksi mulle esim. sillan tekemisen. Miten voi taipua taaksepäin, jos selkäranka taipuu luonnostaan toiseen suuntaan? Olen tän harrastuksen myötä alkanut kiinnittää tähän tosi paljon huomiota. Ja muutenkin, koska viimeiset 10 vuotta vähintään olen kärsinyt selkäkivuista melkeinpä päivittäin. Onneksi pääsen maanantaina fysioterapiaan, toivottavasti sieltä saa vinkkejä.

Mukavaa ja energistä päivää sulle! :)

tiistai 2. helmikuuta 2016

Kynttilää ja kylkitähteä

Harmittaa, kun mulla on torstaihin asti niin kiirettä koulun suhteen, etten pääse treenailemaan (kun en ole edes Jyväskylässä). Pahinta treeni-intoa helpottaakseni laitan teille vähän matskua lähipäivien pariakroilusta. Vaikka koen olevani vielä monilta osin amatööri tai parhaimmillaankin keskinkertainen, on kuitenkin pariakrobatia selkeästi mun vahvuus. Olen kehittynyt siinä huomattavasti nopeammin kuin muissa akrobatian osa-alueissa, ja se myös ehkä vetää eniten puoleensa. Vaikka pidänkin akrobatiasta monipuolisesti, on pariakro niitä suosikkeja. Eikä ihme, sillä kyllähän se motivoi, kun huomaa että osaa ja oppii.

Nämä jutut oli mulle vielä jokin aika sitten aika haastavia, mutta nyt kun niitä on innostunut enemmän treenaamaan, ei ne enää tunnu niin hankalilta. En kuitenkaan suosittele kenellekään kokemattomalle näiden kokeilemista vain tämän mun blogin "neuvojen" perusteella, sillä perusjutut pitää ehdottomasti olla hallussa ennen kuin näihin siirrytään. Oikeastaan, en suosittele ketään kokeilemaan mitään näiden pohjalta, koska mä en ole ammattilainen ja saatan neuvoa mitä sattuu ^^ Mutta jos joku haluaa tätä maailman parhainta lajia joskus varovasti kokeilla, niin suosittelen spottereita :) eli ihmisiä jotka varmistaa ja ottaa tarvittaessa kiinni. Meillä ei sellaisia ollut , mutta tarvittaessa patja käy hyvästä spotterin korvikkeesta. Ensin vähän kynttilätreeniä Artun kanssa. Kuvien rajaukset on vähän sinne päin, mutta eiköhän siitä oleellisimman näe.



Kun pariakrossa puhutaan kynttilästä, se tarkoittaa käytännössä näitä parin kanssa pää alaspäin tehtäviä juttuja. Ensimmäisen kynttilän lähtöasentona on lentokone, joka on pariakron perusjuttu. Siirrän kädet pohjan nilkkoihin ja lähden taivuttamaan itseäni eteenpäin, jotta pohja saa laitettua kädet mun olkapäille. Siitä lähden hitaasti nojaamaan painoa pohjan käsille samalla nostan varovasti jalkoja ja alavartaloa ilmaan.

Siellä pysyy. Tuo on lentäjälle siitä helppo, että käsillä saa tuettua aika hyvin pohjan jaloista ja saa paremmin tuntumaa.

Sitten vielä toinen kynttilä. Tämä on aikalailla haastavampi ja olen itsekin oppinut hallitsemaan vasta joitakin viikkoja sitten. Käytännössä tuohon olisi voinut siirtyä tästä edellisestä kynttilästä, kun olisin vaan siirtänyt kädet tuolta pohjan nilkoista ranteisiin, mutta ei saatu sitä onnistumaan joten mennään lattiatasosta.



Lähtöasennossa taas pohjan kädet lentäjän olkapäillä. Nousen pohjan polvien päälle, josta saa takapuolen mahdollisimman ylös. Tämä siksi, että tuonne ylös noustessa ei saa missään nimessä ponnistaa tai se kaatuu yli. Ilmaan noustaan siis hiiiitaaaasti, yksi jalka kerrallaan nostetaan pois tuosta polvilta ja haetaan tasapainoa. Pikkuhiljaa jalkoja voi alkaa suoristaa, kommunikointi pohjan kanssa on taas kaiken a ja o, että pohja tietää mitä lentäjä aikoo tehdä. Tosin kokeneemmat parit osaavat jo hyvinkin sujuvasti kommunikoida ilman sanoja. Mulla ei ole vakiparia joten käytän yleensä ihan perinteistä kommunikointitapaa. :)



Tässä haastavaa on se, että en saa lentäjänä laitettua painopistettä käsilleni, enkä siis voi itse säädellä tasapainoani. Käytännössä tuo pysyy ylhäällä niin, että lentäjä jäkittää paikallaan vaikka mikä tulisi, ja pohja liikuttaa käsiään sen mukaan mihin lentäjän paino kallistuu. Jos lentäjä alkaa itse yrittää korjata tasapainoa, homma kaatuu siihen. Voihan sitä jo ajatuksenakin verrata, että millaista olisi kannatella käsissään kymmeniä kiloja painavaa puupölkkyä verrattuna kiemurtelevaan möykkyyn.



Tasapainoa vaatii myös seuraava liike, joka myös yhdeksi perusliikkeeksi voidaan luokitella. Tämä vaati multa aika pitkän opettelun, enkä vieläkään onnistu siinä ihan kenen tahansa pohjan kanssa. Onneksi Jussin kanssa sujuu. :) Tuo alla oleva on nimeltään kylkitähti. Siihen lähdetään taas ihan lentokoneesta, jolloin siis molemmat pohjan jalat ovat lentäjän lantion edessä. Pohja kääntää toisen jalan varpaat ulospäin, jonka jälkeen lentäjä voi alkaa varovasti siirtää painoa tälle jalalle ja alkaa kääntää itseään kyljelleen. Olen huomannut, että tässä auttaa tosi paljon, kun pohja koukistaa vähän sitä jalkaa jolle paino siirtyy ja samalla työntää vapaalla jalallaan lentäjää hieman, että kyljelle meno helpottuu. Lentäjän käsi tukeutuu pohjan jalkaan ja siinäpä sitä ollaan. Kunhan lentäjä muistaa pitää vartalon suorana (ettei lantiossa ole taittoa), ja alemman jalan lattiaa kohden, tuon pitäisi aika hyvin pysyä. Eikä haittaa jos se kääntyy vähän sivuttain, se on ihan normaalia.


Mä en oikein ole vielä päässyt sinuiksi sen kanssa, kuinka yksityiskohtaisesti kerron näistä tempuista. Jos siis luet tätä, niin kommentoi ihmeessä sitä, haluatko että kerron vähän miten noi jutut tehdään, vai laitanko vaan kuvia ja kerron ympäripyöreästi. En ole tätä suoranaisesti opettavaiseksi blogiksi ajatellut, koska itsekin olen vielä amatööri, mutta mikäli joku sitä toivoo, voin kertoa vinkkejä jotka olen itse kokenut hyviksi tai muuten, että miten joku homma tehdään. Kuvien perusteella voi kuitenkin olla vaikeaa hahmottaa sitä, miten hommat tehdään, joten pieni selitys voi olla paikallaan. En tiedä, kertokaa te.

Loppukevennykseksi laitan tähän vielä videopätkän, jossa minä ja Jussi harjoitellaan yhtä sarjaa jonka olin hetkeä aiemmin oppinut ohjatulla pariakrotunnilla. Yritin siis Jussille selittää, mitä siinä pitää tehdä, mutta enhän minä osannut kovinkaan hyvin pohjan osuutta selittää, kun olin tehnyt tuota vain lentäjänä. En siis osannut antaa kunnon ohjeistusta, ja niinpä sitten jälkeenpäin videolta huomasin virheitä, joiden vuoksi tuo loppu ei oikein meinannut ottaa onnistuakseen, mutta onneksi näistä oppii. Ja hei, onnistuihan se lopulta! :)

Ps. suosittelen katsomaan kuvan pienenä, koska siinä on surkea laatu. (Ei sillä Mira, että haukkuisin sun puhelimen kameraa  ^^ kiitos kun kuvasit! <3 )
pps. Edit: Video jostain syystä kiukuttelee, eikä ainakaan mobiililaitteilla näy. Tietokoneellakin takkuilee, selaimen vaihtaminen saattaa auttaa. Ja jos on joku nero joka keksii miksi tuo kiukuttelee niin vinkkejä otetaan vastaan :)







maanantai 25. tammikuuta 2016

Höntsäilyä kankailla

Viime viikolla tuli treenailtua aika monipuolisesti lattia-, pari- ja ilma-akrobatiaa. Pääsin lauantain vapaavuorolla kuvailemaan treeniä (videokuvaa kännykällä), kun ohjatuilla tunneilla en oikein kehtaa kuvailla. Video on siitä helppo, että voin treenata rauhassa ja myöhemmin napata videosta screenshotteja valokuviksi. Ja tietenkin se on myös hyödyllistä, että näen missä on parantamisen varaa ja mikä menee hyvin. Sitä kun ei aina tehdessä hahmota, varsinkaan pää alaspäin, että onko esim. lantio täysin suorana vai kaarella. Ja tietty on hyvä, että voi myöhemmin vertailla videoita ja huomata kehitystä, vaikka tuntuisi, ettei ole kehittynyt. Sitä ei yleensä hoksaa ennen kuin pystyy vertaamaan vanhaan.


Tämä on sellainen liike, jonka olen pystynyt tekemään ensimmäistä kertaa itsenäisesti vasta muutama kuukausi sitten. Mulla on aina ollut melko heikot voimat käsissä (enkä edelleenkään erityisen vahva ole), joten kun aloitin ilma-akron, se oli aivan kamalaa! Mutta silti ihanaa <3 Mulla ei vaan yksinkertaisesti ollut mitään voimaa käsissä, enkä jaksanut edes roikkua kankaissa ilman, että kiedon ne pari kertaa käsien ympärille. Niinpä tuossa alussa, kun kankaista pidetään kiinni ja siitä ponkaistaan jalat ilmaan, jossa ne kiedotaan kankaiden ympärille, piti mulla olla aina joku työntämässä takapuolesta ja kannattelemassa olkapäistä että ei käy käsille niin raskaaksi. Tokihan se ylöspäin ponkaisu on myös vatsalihaksista kiinni, että kaipa nekin on tässä matkan varrella kehittyneet. Mulla on videomatskua vielä viime lokakuulta, jossa kaveri auttoi tuohon kun en itse päässyt. Mikälie voimaboosti on sen jälkeen tullut, mutta nykyään tämä onnistuu jo ihan hyvin.




Tämä on siitä haastava temppu mulle, että täytyy kiivetä ylös, erotella kankaat toisistaan ja kietoa ne jalkojen ympäri (ja roikkua pelkästään käsien varassa sen aikaa). Vaikka nykyään jaksankin jo jonkin verran roikkua kankaassa, vie se voimat hyvin nopeasti. Kankaiden kietominen ilmassa jalkojen ympärille on mulle vielä todella vaikeaa, koska sen pitäisi tapahtua tosi nopeasti ennen kuin voimat loppuu. Yleensä kangas kuitenkin vain pyörii jalan mukana enkä saa jalkaa pyöriteltyä niin että saisin kankaan siihen ympärille. Onneksi mulla on kuitenkin usein treenikavereita, joita pyydän kietomaan kankaat jalkojeni ympärille ja pääsen tekemään tämän skorpionin. Eli kun kankaat on kiedottu jalkoihin, otetaan kankaan päistä kiinni (ei näy näköjään kuvissa) ja pyörähdetään ympäri. Siinä voi sitten tyytyväisenä roikkua pää alaspäin.

Kuvankäsittely-pelleilyä :) Päätin kokeilla, kauanko jaksan roikkua kankaissa tuollaisella otteella,
ja pitihän siihen samalla jotain taiteellisuuttakin koittaa luoda.

Yksi aika helppo tapa, jolla kankaissa voi tehdä kaikenlaista ilman, että tarvitsee käyttää sen kummemmin käsivoimia, on tehdä kankaisiin solmu. Silloin alkuun kun käsivoimani eivät riittäneet kankaassa roikkumiseen kiipeämisestä puhumattakaan, tein paljon juttuja solmun kanssa. Se on aika kiva juttu aloittelijalle. Solmun kanssa voi kokeilla erilaisia asentoja, roikuntoja ja tasapainoittelua:

Solmun päällä voi seistä... tällaisia juttuja tein silloin kun olin ensimmäisiä kertoja ja "tutustuin" kankaaseen, siihen mitä sillä voi ja uskaltaa tehdä. Pitää uskaltaa luottaa siihen, että kangas pitää, sekä tietty omaan kehonhallintaan ja tasapainoon.

 Tällaisia roikuntoja tehdään paljon myös ilmajoogassa. Nautin tuosta asennosta suunnattoman paljon, sillä se pistää veren ihanasti virtaamaan aivoihin ja suoristaa selkärankaa. Mulla on aika paljon ongelmia selän kanssa ja tuon liikkeen jälkeen on aina hyvä olo selässä.


Roikuntaa polvitaipeista...
 Tasapainoilua kankaan päällä. Tuo on aika hyvää treeniä keskivartalolle. :)

Täytyy kyllä sanoa, että olen alkanut pitää liina-akrobatiasta tosi paljon, vaikka alkuun se turhautti mua, kun en pystynyt tekemään mitään. Tuntui, että tuo ei ole mun juttu. Mutta kun voimat alkoivat kehittyä ja huomasin sen suhteen selkeää kehitystä, alkoi tuo ollakin ihan kivaa. Alkuun treenasin ilma-akroa aika harvoin juuri sen turhautumisen vuoksi ja siksi menikin varmaan 8-9 kuukautta, ennen kuin huomasin että hei, mähän jaksan roikkua ja kiivetä! En vieläkään kauaa, mutta se on jo hyvä alku. Pystyn tekemään jo jotain, vaikka aika matalallahan mä tuolla temppuilen. Johtuen sekä siitä, etten jaksa/uskalla kiivetä kovin ylös (koska jos voimat loppuu...) ja siitä, että sellaiset temput joihin täytyy hypätä kankaaseen pää alaspäin (kuten vaikka tuo ensimmäinen), ovat huomattavasti raskaampia tehdä jos ei saa patjasta ponnistaa. Vielä ei vain sellaiseen kykene.

Mutta näillä mennään eteenpäin. Jos jäi jotain kysyttävää tai kommentoitavaa, laita ihmeessä viestiä kommenttikenttään! :)

Mukavaa viikkoa sulle! :)